tiistai 11. helmikuuta 2014

näitte asioitten puute suomesa

Aina ku tuun käymään isän ja mummin luona Italiassa, alkaa armottomasti vituttaan näitten asioitten puute Suomessa.

-Bidet (bidee). Perseenpesuallas.

-Kaasuhella. Suomesta löytyy jos on oma kämppä ja vitusti rahhaa.

-Nutella. Taivaallinen pähkinäsuklaamössö jota voi laittaa kaikkeen. Kusipää-Stockmann otti sen valikoimistaan pois.

-Focaccia ("fokattsha"). Leipä joka on lähinnä öljyä ja jauhoja. Suomesta jos löytyy näitä niin ne on kovia, kuivia ja niiden päällä tai välissä on ihan liikaa tavaraa.

-Chiacchere ("kiakkere"). Yleensä vaan karnevaalin aikaan, helmi- ja maaliskuussa, myytäviä uppopaistettuja keksimäisiä läpysköjä joitten päällä on tomusokeria. TAIVAALLISIA.

-Pystykahvilat. Voit ostaa normikahvin (Suomessa kulkee nimellä espresso), juua sen heti tiskillä ja maksat vaan euron.

-Calzone ("kaltsoone"). Sisäänleivottu pizza jonka välissä on kinkkua ja herkkusieniä. Joskus myös artisokkaa. Ei ole mitään tekemistä Kotipizzan "Kotzonen" kanssa.

-Paahdetut kastanjat. Näitä saa sesonkiaikaan, eli syksyisin. Vastapaahdettuja kastanjoita myydään kojuissa toreilla ja isoilla parkkiksilla.

-Liha- ja leipäkaupat. Tuoretta ja suurimmaksi osaksi luomua. Nuff said.

-Pizzoccheri ("pitsokkeri"). Eräänlainen pastavuoka.Tummaa, littanaa pastaa, perunaa, 3 eri juustoa ja kaalia. Tätä ei saakkaa ku tietyistä paikoista Pohjois-Italiassa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Italo-finskin paska tarina - III

Bussipysäkillä ei puhuta, vaan täytyy seistä vähintään 5 metrin päässä kaikista bussin odottelijoista. Bussiin noustessa saa vapaasti yrittää ängetä kaikkien kanssa samaan aikaan kyytiin, eikä tartte pyytää anteeksi kun tätä tekee. Samassa kerrostalossa asuvia ei tervehditä eikä jumalauta varsinkaan tungeta samaan hissiin. Kassatädille ei sanota mitään, koska eihän se ole meidän tehtävä olla niille mukavia.

Tämä "ei mun tartte, ei mua kiinnosta" -asenne on vituttanu mua monta vuotta. Mikä sua sitten kiinnostaa? Nähdäänkö meikät oikiasti jonaki hulluna jos vaihdan pari sanaa tuntemattoman ihmisen kans? Meneekö sun päivä pilalle jos tuun sun kans samaan hissiin? Hajoaako sun oma kupla tuhansiksi sirpaleiksi jos kysyn että "Onko bussi numero X menny jo"?

Ymmärrän, että tuntemattoman kanssa ei voi kasuaalisti aloittaa keskustelua että "Määpä ripuloin ainaki kolome kiloa eilen ku oli kauhia rapula" tai että "Mun mielestä anaalitapit on todella jees". Ymmärrän kyllä että jokaisella on se oma alue, jonka sisäpuolelle ei saa tulla. Mutta nuo edellisessä kappaleessa antamat esimerkit on arkipäiväisiä asioita, joista pitäisi pystyä selviämään ellei ole tietenkään mielenterveydellisiä ongelmia.

Miksi muille ei saa puhua ellei oo "pakko"?

torstai 5. joulukuuta 2013

Italo-finskin paska tarina - II

Olin 15. Suomessa oli paska olla. Ihmiset oli paskaa, koulu oli paskaa, äiti oli ihan paska.
Päätin muuttaa Italiaan takasi. Isä hankki mulle paikan taidelukiosta ja menin sinne opiskelemaan.

Mun luokalla oli porukkaa laidasta laitaan. Alternative-tyyppien lisäksi siellä oli myös merkkivaatteisiin pukeutuneita tyttöjä. Ne ei ois ollu mitään ilman niiden Calvin Kleinin alusvaatteita ja Guccin laukkua.
Tehän muistatte minkälaista oli yläasteella? Oli gootteja, emoja, punkkareita, amiksia, pissiksiä ja lista jatkuu. Kaikki oli omissa ryhmissä ja yleensä dissattiin niitä, jotka ei kuulun siihen "klikkiin". Taidelukiossa se oli aivan erilaista. En muista että ketään olisi kertaakaan kiusattu. Kaikki tuli toimeen keskenään. Se oli aivan todella omituista ja uutta. Mää tunsin olevani kotona.

Sitte todellisuus tuli ja veti mua turpaan.

Opettajat oli todella tiukkoja ja osa ei osannu ees opettaa.
Englanninopettaja selitti omista asioistaan suurimman osan tunnista eikä se edes osannu englantia. Kerran kun korjasin sitä jossain asiassa se pahantuulisesti sano mulle että: "Älä IKINÄ korjaa opettajaa". Inttämisen jälkeen hän haki Englannista kotoisin olevan opettajan ja se oli sitä mieltä että olin todellakin oikeassa ja opettaja väärässä. In your face, kurppanaama.

Arkkitehtipiirustuksen opettaja oli pelottava. Se piti aina tukkaa nutturalla ja sillä oli valkoset puuvillahanskat. Jos joku piirsi väärin se tuli lyömään pulpettia ja huusi: "KATSO MITÄ SINÄ TEIT. TUOLLAISTA JÄLKEÄ TEKEE VAIN VIRTAHEPO". Se otti tehtäväpaperin jota oli tehty jo koko tunnin ja heitti sen roskiin. "ALOITA UUDESTAAN JA TEE SE KUNNOLLA".

Nyt miettikää minkälaista ois jos ette olis käyny enää äikän tunnilla ala-asteen 3. luokan jälkeen, ettekä enää puhuis äidinkieltä 6 vuoteen. Oli aika mielenkiintosta pärjätä lukiossa sillä kieliopilla, varsinki äikän tunneilla. No eihän siitä tullu helvettiäkään. Koulu alko menemään päin pyörän penkkiä ja olin tosi paljo pois.

Ihmiset ei tuntunukkaa ennää mukavilta. Alko vituttamaan kun kaikki eli niinku jollain helvetin 40-luvulla. Tyypillisiä mielipiteitä oli että tatuointeja ei ole kuin merimiehillä tai vangeilla, homous on synti ja sairaus, kaikki neekerit pitäis tappaa, naisen ainut tehtävä on lisääntyä ja sen jälkeen pysyä kotona, lapsien ei tarvitse itsenäistyä ku vasta 30-vuotiaana, kaikki psyykkiset sairaudet on oikeasti vaan laiskuutta. Lista jatkuis vaikka kuinka pitkään.

Olin kerenny asua Italiassa jo 6kk nyt ja päätinki muuttaa takasi Suomeen.

Tiedostojenpalautuksista on jäljellä vaan tämä kuva taidelukion ajoilta

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Italo-finskin paska tarina - I

Nämä asiat on mulla pyöriny päässä monta vuotta mutta en oo uskaltanu sanoa näistä tuskin kellekään koska tiiän että nämä tulee loukkaamaan monia joita tunnen. Tästä postauksesta lähtien lähtien aion kirjottaa mun tylsästä elämästä postaus kerrallaan. Aion myös valittaa. Koska valittaminen on kivaa.
Olin 9 kun äiti ja isä erosi. Me muutettiin äidin kans Suomeen. Isä jäi Italiaan.
Ekana koulupäivänä mulla oli hieno mekko ja tukka saparoilla. Katoin että kaikilla oli verkkarit ja kysyin hätääntyneenä meidän luokan tytöiltä että oliko meillä liikuntaa, koska mulla ei ollu verkkareita mukana. Taisin saada muutaman omituisen katseen. Ei, meillä ei ollu liikuntaa sinä päivänä.
Seuraavana päivänä juoksin innossani yhden luokkalaisen luo, joka oli ollu mulle kiva edeltävänä päivänä. Halasin ja pussasin sitä poskelle. Se aiheutti ihmettelyä ja hihitystä. Ekalla välitunnilla leikittiin pusuhippaa. Mää juoksin tyttöjen perässä ja yritin pussata niitä. Mua sanottiin lesboksi. Hauskaa se sillon kyllä oli enkä kyllä edes ajatellu sitä kiusaamisena.
Se oli vaan leikkiä.
Tyypillinen 3. luokkalainen lesbo