Bussipysäkillä ei puhuta, vaan täytyy seistä vähintään 5 metrin päässä kaikista bussin odottelijoista. Bussiin noustessa saa vapaasti yrittää ängetä kaikkien kanssa samaan aikaan kyytiin, eikä tartte pyytää anteeksi kun tätä tekee. Samassa kerrostalossa asuvia ei tervehditä eikä jumalauta varsinkaan tungeta samaan hissiin. Kassatädille ei sanota mitään, koska eihän se ole meidän tehtävä olla niille mukavia.
Tämä "ei mun tartte, ei mua kiinnosta" -asenne on vituttanu mua monta vuotta. Mikä sua sitten kiinnostaa? Nähdäänkö meikät oikiasti jonaki hulluna jos vaihdan pari sanaa tuntemattoman ihmisen kans? Meneekö sun päivä pilalle jos tuun sun kans samaan hissiin? Hajoaako sun oma kupla tuhansiksi sirpaleiksi jos kysyn että "Onko bussi numero X menny jo"?
Ymmärrän, että tuntemattoman kanssa ei voi kasuaalisti aloittaa keskustelua että "Määpä ripuloin ainaki kolome kiloa eilen ku oli kauhia rapula" tai että "Mun mielestä anaalitapit on todella jees". Ymmärrän kyllä että jokaisella on se oma alue, jonka sisäpuolelle ei saa tulla. Mutta nuo edellisessä kappaleessa antamat esimerkit on arkipäiväisiä asioita, joista pitäisi pystyä selviämään ellei ole tietenkään mielenterveydellisiä ongelmia.
Miksi muille ei saa puhua ellei oo "pakko"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti