Italo-finskin paska tarina - II

Olin 15. Suomessa oli paska olla. Ihmiset oli paskaa, koulu oli paskaa, äiti oli ihan paska.
Päätin muuttaa Italiaan takasi. Isä hankki mulle paikan taidelukiosta ja menin sinne opiskelemaan.

Mun luokalla oli porukkaa laidasta laitaan. Alternative-tyyppien lisäksi siellä oli myös merkkivaatteisiin pukeutuneita tyttöjä. Ne ei ois ollu mitään ilman niiden Calvin Kleinin alusvaatteita ja Guccin laukkua.
Tehän muistatte minkälaista oli yläasteella? Oli gootteja, emoja, punkkareita, amiksia, pissiksiä ja lista jatkuu. Kaikki oli omissa ryhmissä ja yleensä dissattiin niitä, jotka ei kuulun siihen "klikkiin". Taidelukiossa se oli aivan erilaista. En muista että ketään olisi kertaakaan kiusattu. Kaikki tuli toimeen keskenään. Se oli aivan todella omituista ja uutta. Mää tunsin olevani kotona.

Sitte todellisuus tuli ja veti mua turpaan.

Opettajat oli todella tiukkoja ja osa ei osannu ees opettaa.

Englanninopettaja selitti omista asioistaan suurimman osan tunnista eikä se edes osannu englantia. Kerran kun korjasin sitä jossain asiassa se pahantuulisesti sano mulle että: "Älä IKINÄ korjaa opettajaa". Inttämisen jälkeen hän haki Englannista kotoisin olevan opettajan ja se oli sitä mieltä että olin todellakin oikeassa ja opettaja väärässä. In your face, kurppanaama.

Arkkitehtipiirustuksen opettaja oli pelottava. Se piti aina tukkaa nutturalla ja sillä oli valkoset puuvillahanskat. Jos joku piirsi väärin se tuli lyömään pulpettia ja huusi: "KATSO MITÄ SINÄ TEIT. TUOLLAISTA JÄLKEÄ TEKEE VAIN VIRTAHEPO". Se otti tehtäväpaperin jota oli tehty jo koko tunnin ja heitti sen roskiin. "ALOITA UUDESTAAN JA TEE SE KUNNOLLA".

Nyt miettikää minkälaista ois jos ette olis käyny enää äikän tunnilla ala-asteen 3. luokan jälkeen, ettekä enää puhuis äidinkieltä 6 vuoteen. Oli aika mielenkiintosta pärjätä lukiossa sillä kieliopilla, varsinki äikän tunneilla. No eihän siitä tullu helvettiäkään. Koulu alko menemään päin pyörän penkkiä ja olin tosi paljo pois.

Ihmiset ei tuntunukkaa ennää mukavilta. Alko vituttamaan kun kaikki eli niinku jollain helvetin 40-luvulla. Tyypillisiä mielipiteitä oli että tatuointeja ei ole kuin merimiehillä tai vangeilla, homous on synti ja sairaus, kaikki neekerit pitäis tappaa, naisen ainut tehtävä on lisääntyä ja sen jälkeen pysyä kotona, lapsien ei tarvitse itsenäistyä ku vasta 30-vuotiaana, kaikki psyykkiset sairaudet on oikeasti vaan laiskuutta. Lista jatkuis vaikka kuinka pitkään.

Olin kerenny asua Italiassa jo 6kk nyt ja päätinki muuttaa takasi Suomeen.

Tiedostojenpalautuksista on jäljellä vaan tämä kuva taidelukion ajoilta